In this blogg im writing about my everyday life with dogs and something about my breedings too.
I will introduce my own four petits.
With me is living 9 years old "Lulu". She came from Canada from Patricia Corsiatto at age of three. To Pat i sended a pup from Lulu about two years later; ch.Prinzlands Troy at Amonvhars. Lulu had only her one litter before she got tumors in ovarys and she had an sterilization. I would been so happy to have one more litter from here; she was a wonderful mother and her pups has been great!
One of them lives in Austria as huntingdog and pet, the male in Canada and others here in Finland.
Lulu has now some problems with her health and one day is bad, some better. She has osteoarthritis and she have some tumors in her urethra. We live day by day and has to see how it will be.
Lulu was Canadian ch when she come, now she is also Finnish and Estonian ch and Winner from 2006 in Finland. But most of all she is the hard, strict lady in the house ! Most important for her is eating ; and i mean eating whatever ! Peppers, banana, apple,cabbage, chili....you name it, Lulu eats it! Also small birds straight from buches at backyard.
Second thing is to keep discipline with other dogs. She like tracking, and she is good in that.
Then here is "Tarmo",8 years old male from Elli Hemiä. Tarmo is a very funny,relax and loves all people. Not interested so much about rabbits. Most interested of people, sleeping, walking out and playing with balls. A dog who have a very strong own mind and lives in his own world. There is no big dogs, not too much noise, good food and lot of company and playing.
Tarmo aka Fin ch, Nord Winner-05 Yamastha Crocodile Dundee is Totos best friend. Turning his back to everyone who tryes to fight and like to be with family. He understand amazing number of words and like to watch all wildlife documents from tv !
"Toto", my big star in showrings from year 2005 when hi started shows till 2010 when we started to go less. Toto is now waiting to be 8 years; in Finland a dog can compete in veteran-class in that age. Then he will have some shows. Usually we only take part at Bassetclubs special and some big internationals anymore. Toto is too from Patricia and im so grateful to got this male as 4 months old puppy.
Totos titles are C.I.E, Fin ch, Junior Winner and Nordic Junior Winner 2005, European Winner 2006, Finish Winner 2007, Swedish and Estonian Winner 2008, Nordic and Finnish Winner 2009 and Finnish Winner 2010. Allso number one showpetit in Finland 2006-2007-2008.
Hi is a huntingdog in his heart, should actually been living at someone who hunts a lot. With me hi have been only couple times and shown he know what to do. We track and hi loves it too but if there is a smell of animals; he leave the track and start hunting :)
Toto is very tight with me, totally my dog and dont care of many people. Only some really good friends he has in his life. He come along with nearly all dogs, some males of cource not.
Toto loves outdoor-life and that we do so much as possible.
My new little girl who totally steelen my heart is "Mimmu". Giunone dell`Olimpo aka Mimmu is from Italy, from Maria Montesero. Thak you Maria again of this sweet and happy little girl ! So gentle, so lively, so stubborn, so.....petit !
There was some trouble with Lulu first, but Mimmu melted even Lulus heart finally. Toto is Mimmus best friend, Tarmo just sometimes take part of their running and playing. Mimmu is now 9 months. been ones at puppyshow, BOB and BIG 2. The official shows we start in may, but our main issue for next summer will be tracking.
I will write about our shows and also some "important" things at home too also in English.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Omien koirien trimmausta
Olen ollut ahkera! Nuo omat koirat tahtovat vähän jäädä hunningolle toisinaan kun trimmailen muiden koiria. Ei aina riitä into enää omiin, ja tavallaan se vaatii aina inspiraation ettei ole mitään pakkopullaa. Näin keskitalvella on hiljaista, joten omiinsa voi keskittyä.
Mimmulta otin vähän pentukarvaa pois. Sen turkki on niin extrahyvä ettei vaadi juurikaan mitään tekemistä. Nypin päälaen ja vähän korvista sekä eturinnan, siinä se. Tassujen pyöristys ja siinä se.
Tarmolla on ihan oma tyylinsä :) syksyllä erkkarin jälkeen nypin koko turkin ja samalla ajelin tylysti koneella jalkakarvat pois. Tarmolla on aivan liian pehmeät , runsaat ja helposti takkuuntuvat jalkakarvat. Se ei näytä ollenkaan huonolta ajeltuna, sen verran paksu luusto sillä on, ja nimenomaan raajoissa. Näyttää ihan tasapainoiselta ja hyvältä myös ilman raajakarvoja. Ihan loistava juttu syksyn muta-ja loskakeleille. Mulla on ihan tarpeeksi monta suihkuteltavaa ja pestävää koiraa jokaisen lenkkeilyn jälkeen muutenkin. Ja likaisina en halua niitä katsoa kotona.
Tarmolle ei tarvinnut siis muuta tehdä kun siistiä tassut ja pää. Jos erkkariin sen tänäkin vuonna ilmoitan, raajakarvatkin ovat kasvaneet jo sopiviksi. Tarmo rakastaa näyttelyitä, ehkä sen täytyy päästä erkkariin taas.
Toto; öööhh....se odottaa vielä riittävää intoa . Sillä on aivan liikaa karvaa petitiksi koko rungossa, pohjavillaa vaikka muille jakaa ja karkeaa päällikarvaakin parin bassetin verran. Siltä poistin pohjavillaa ja aloitin nyppimistä. Pohjavillakammalla lähtee parin viikon välein vaikka muovikassillinen alusvillaa ! Tuo voisi vaikka asua ulkotarhassa, se ei palele :) Nyppiminen tehdään sille osissa, jos vaikka osallistuisi johonkin näyttelyyn tänäkin vuonna. Odotellaan veteraaneihin siirtymistä loppuvuodesta, ei juuri valioluokassa kilpailla enää. Erkkariin ehkä täytyy osallistua, ihan kannatuksen takia.
Toto näyttää rispaantuneelta villalapaselta tällä hetkellä !
Lulun ajelin koneella ensimmäisen kerran jo viime keväänä. Sterilisaatio pehmensi sen huippukarkean karvan ja pohjavilla alkoi kasvaa älyttömästi. Koska Lulu on liian raskas näyttelykehään muutenkin vanhemmiten, ajelin sen. Nyt en vielä sitä tehnyt, siltä varalta että vielä kovia pakkasia tulee. Siistin vaan naamaa yms.
Koko sakilta tarkastettiin myös korvat, nypin liikoja karvoja käytävästä ja pyyhin Molkosanilla. Kaikilla ihan vaaleanpunaiset ja puhtaat korvat. Jopa allergisella ja atooppisella Tarmolla. Pysyy oikealla ruokavaliolla kunnossa sen korvat, harvoin niille mitään tarvitsee tehdä. Muutaman kerran vuodessa nypin niistä karvat korvakäytävästä. Turhaan korvia ei kannata kaivella tai putsailla jos ei sille oikeasti tarvetta ole. Eri asia jos ongelmia, esim hiivaa. Se vaatii sitten ihan kunnon remontin ruokavaliossa ja jatkuvan tarkkailun sekä tarvittaessa lääkityksen.
Viikonloppuna on koko porukan pesut ja föönaukset vuorossa.
Parin-kolmen kuukauden välein pesen koirat kokonaan. Miten nyt tarvetta on. Kurakelillä useamminkin. Ja mahanalukset, jalat ja parrat paljon useammin. Varsinkin Toton, joka on oikea raparipa ! Miten joku koira saa itsensä likaiseksi yhtenään ! Kesäaikana en ihmettele koska Toto haluaisi asua ulkona; makaa pihalla puskien alla siihen asti kun käsketään sisään. Ja on pölyssä ja liassa koko ajan.
Mimmulta otin vähän pentukarvaa pois. Sen turkki on niin extrahyvä ettei vaadi juurikaan mitään tekemistä. Nypin päälaen ja vähän korvista sekä eturinnan, siinä se. Tassujen pyöristys ja siinä se.
Tarmolla on ihan oma tyylinsä :) syksyllä erkkarin jälkeen nypin koko turkin ja samalla ajelin tylysti koneella jalkakarvat pois. Tarmolla on aivan liian pehmeät , runsaat ja helposti takkuuntuvat jalkakarvat. Se ei näytä ollenkaan huonolta ajeltuna, sen verran paksu luusto sillä on, ja nimenomaan raajoissa. Näyttää ihan tasapainoiselta ja hyvältä myös ilman raajakarvoja. Ihan loistava juttu syksyn muta-ja loskakeleille. Mulla on ihan tarpeeksi monta suihkuteltavaa ja pestävää koiraa jokaisen lenkkeilyn jälkeen muutenkin. Ja likaisina en halua niitä katsoa kotona.
Tarmolle ei tarvinnut siis muuta tehdä kun siistiä tassut ja pää. Jos erkkariin sen tänäkin vuonna ilmoitan, raajakarvatkin ovat kasvaneet jo sopiviksi. Tarmo rakastaa näyttelyitä, ehkä sen täytyy päästä erkkariin taas.
Toto; öööhh....se odottaa vielä riittävää intoa . Sillä on aivan liikaa karvaa petitiksi koko rungossa, pohjavillaa vaikka muille jakaa ja karkeaa päällikarvaakin parin bassetin verran. Siltä poistin pohjavillaa ja aloitin nyppimistä. Pohjavillakammalla lähtee parin viikon välein vaikka muovikassillinen alusvillaa ! Tuo voisi vaikka asua ulkotarhassa, se ei palele :) Nyppiminen tehdään sille osissa, jos vaikka osallistuisi johonkin näyttelyyn tänäkin vuonna. Odotellaan veteraaneihin siirtymistä loppuvuodesta, ei juuri valioluokassa kilpailla enää. Erkkariin ehkä täytyy osallistua, ihan kannatuksen takia.
Toto näyttää rispaantuneelta villalapaselta tällä hetkellä !
Lulun ajelin koneella ensimmäisen kerran jo viime keväänä. Sterilisaatio pehmensi sen huippukarkean karvan ja pohjavilla alkoi kasvaa älyttömästi. Koska Lulu on liian raskas näyttelykehään muutenkin vanhemmiten, ajelin sen. Nyt en vielä sitä tehnyt, siltä varalta että vielä kovia pakkasia tulee. Siistin vaan naamaa yms.
Koko sakilta tarkastettiin myös korvat, nypin liikoja karvoja käytävästä ja pyyhin Molkosanilla. Kaikilla ihan vaaleanpunaiset ja puhtaat korvat. Jopa allergisella ja atooppisella Tarmolla. Pysyy oikealla ruokavaliolla kunnossa sen korvat, harvoin niille mitään tarvitsee tehdä. Muutaman kerran vuodessa nypin niistä karvat korvakäytävästä. Turhaan korvia ei kannata kaivella tai putsailla jos ei sille oikeasti tarvetta ole. Eri asia jos ongelmia, esim hiivaa. Se vaatii sitten ihan kunnon remontin ruokavaliossa ja jatkuvan tarkkailun sekä tarvittaessa lääkityksen.
Viikonloppuna on koko porukan pesut ja föönaukset vuorossa.
Parin-kolmen kuukauden välein pesen koirat kokonaan. Miten nyt tarvetta on. Kurakelillä useamminkin. Ja mahanalukset, jalat ja parrat paljon useammin. Varsinkin Toton, joka on oikea raparipa ! Miten joku koira saa itsensä likaiseksi yhtenään ! Kesäaikana en ihmettele koska Toto haluaisi asua ulkona; makaa pihalla puskien alla siihen asti kun käsketään sisään. Ja on pölyssä ja liassa koko ajan.
lauantai 18. helmikuuta 2012
Tympeää talvea
Tylsä keskitalvi ja etelärannikon lumikaaos vaan jatkuu. Kävelytiet hohtaa puolimetrisessä hangessa. Meidän kulmilla aurat käyvät, jos käyvät, iltapäivällä. Monena aamuna saa taistella autonsa työpaikalle. Minun aamuni alkaa klo 5.30. Hyvin monena aamuna koirat humpsahtavat jo ovelta hankeen. Hädin tuskin päät näkyvät. Ennen se oli Lulu joka vahvalla ja aika matalalla rintakehällään aurasi väylää. Nyt on Lulu huonommassa kunnossa ja siirtynyt jonon viimeiseksi kun marssitaan väljemmille väylille kotiovelta. Jos siis yksikään auto on vielä lähtenyt, silloin saattaa ajouraa pitkin hieman helpommin kävellä. Mimmu loikkii kevyesti umpihangessa, Toto vahvana poikana auraa polkua minulle, Tarmo seuraa minua koska on laiska ja mukavuudenhaluinen, joten kävelee jalanjäljissä. Lulu on usein aamuisin irrallaan viimeisenä; se ei enää lähde omille teilleen umpilumessa. Ja harvoin meitä kukaan vastaan tuohon epäinhimmilliseen aikaan tuleekaan.
Umpilumessakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita saattaa tapahtua. Kuten viime talvena. Jänikset ja rusakot, joita täällä on ennemmän kun riittävästi eivätkä juurikaan välitä koirista, ovat liikkellä juuri samaan aikaan kun minä koirineni. Lunta oli kapean tallatun polun varrella reilusti yli polven. Ja aika luikasta myös. Toto haistoi jäljen ja katselin eteenpäin että missä niitä taas luuraa. Samalla hetkellä metsäjänis ryntää kuusen alta ja lähtee pinkomaan. Sen hermo petti luultavasti Toton viritellessä jo bassetin omistajien tuntemaa epätoivoista huutoa. Toto repäisi taluttimen kädestä, kaaduin mahalleni hankeen. Lulu ja Tarmo alkoivat reuhtoa ja huutaa, Toto painaa ajohuudolla jo kymmenien metrien päässä. Siinä vaiheessa eivät käskyt, kirosanat tai päällään seisominenkaan enää auta. Se meni, ääni kuului kaukaisuudesta. Kello on kuusi aamulla, umpipimeää ja rivi-sekä omakotitaloja tiheässä ympärillä. Minä karjun, koirat kiljuu. Olen aivan varma että lamppuja alkaa syttyä siellä ja täällä. Perässä ei kannata juosta, eikä siinä hangessa mitenkään kovaa olisi edes päässyt. Olin jo epätoivoinen, lähinnä siitä systä että Länsiväylä ei ole kaukana ja liikenne on siellä yötä päivää kova. Jäin odottamaan, itku ei ollut kaukana.
Hetken kuluttua Toton ääni koveni, se lähestyi. Lopulta ilmestyy jänis samaa polkua kohti. Tällöin vaivoin hiljennetyt kaksi remmin nokassa saivat uutta intoa. Jänis kaartoi ohi jonkusen metrin päästä ja Toto tulee suoraan kohti- ei kuuntele- ei hiljennä. Syöksyin kun käsipallonpelaaja hankeen ja sain kopin. Voin vannoa että Toto nauroi suu korvasta korvaan. Tarmo purki turhautumistaan siihen, läheltä piti etteivät koirat vielä alkaneet tappelemaan.
Keräsin taluttimet ja hiippailin kotiin päin. Olen varma että monen ikkunan takana oli kiukkuisia ihmsiä. Kuten tiedätte; bassetin ääni on aika ....omanlaisensa ja kuuluva....
Umpilumessakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita saattaa tapahtua. Kuten viime talvena. Jänikset ja rusakot, joita täällä on ennemmän kun riittävästi eivätkä juurikaan välitä koirista, ovat liikkellä juuri samaan aikaan kun minä koirineni. Lunta oli kapean tallatun polun varrella reilusti yli polven. Ja aika luikasta myös. Toto haistoi jäljen ja katselin eteenpäin että missä niitä taas luuraa. Samalla hetkellä metsäjänis ryntää kuusen alta ja lähtee pinkomaan. Sen hermo petti luultavasti Toton viritellessä jo bassetin omistajien tuntemaa epätoivoista huutoa. Toto repäisi taluttimen kädestä, kaaduin mahalleni hankeen. Lulu ja Tarmo alkoivat reuhtoa ja huutaa, Toto painaa ajohuudolla jo kymmenien metrien päässä. Siinä vaiheessa eivät käskyt, kirosanat tai päällään seisominenkaan enää auta. Se meni, ääni kuului kaukaisuudesta. Kello on kuusi aamulla, umpipimeää ja rivi-sekä omakotitaloja tiheässä ympärillä. Minä karjun, koirat kiljuu. Olen aivan varma että lamppuja alkaa syttyä siellä ja täällä. Perässä ei kannata juosta, eikä siinä hangessa mitenkään kovaa olisi edes päässyt. Olin jo epätoivoinen, lähinnä siitä systä että Länsiväylä ei ole kaukana ja liikenne on siellä yötä päivää kova. Jäin odottamaan, itku ei ollut kaukana.
Hetken kuluttua Toton ääni koveni, se lähestyi. Lopulta ilmestyy jänis samaa polkua kohti. Tällöin vaivoin hiljennetyt kaksi remmin nokassa saivat uutta intoa. Jänis kaartoi ohi jonkusen metrin päästä ja Toto tulee suoraan kohti- ei kuuntele- ei hiljennä. Syöksyin kun käsipallonpelaaja hankeen ja sain kopin. Voin vannoa että Toto nauroi suu korvasta korvaan. Tarmo purki turhautumistaan siihen, läheltä piti etteivät koirat vielä alkaneet tappelemaan.
Keräsin taluttimet ja hiippailin kotiin päin. Olen varma että monen ikkunan takana oli kiukkuisia ihmsiä. Kuten tiedätte; bassetin ääni on aika ....omanlaisensa ja kuuluva....
torstai 2. helmikuuta 2012
Kuka on kuka ?
Tätä blogia lukevat enimmäkseen hyvät kaverit. Tuntevat siis minut ja koirani. Esitellään kuitenkin koiruudet ei-niin-tuttuja varten. Kaikki koirat siis Pbgv- rotuisia. Aiemmin minulla on ollut lähinnä p&s-värisiä kääpiösnautsereita joukossa harmaa kääpiövillakoira, 1 keskisnautseri, pinseri ja ulkomailla asuessa sekarotuinen villakoira-terriericocktaili.
Lulu 9v (Can, Fin & EE mva,V-06 Amonvhars Pat Balou); Kanadasta 3 vuotiaana "vaihto-oppilaana" tullut muori. Takaisin lähti Lulun pentu Can.ch Prinzlands Troy at Amonvhars siitoskäyttöön ja näyttelykoiraksi Lulun ja Toton kasvattajalle Patricialle. Yhden hienon pentueen ehti Lulu tehdä kun tuli munasarjakasvaimia ja kohtu sekä munasarjat poistettiin. Olisin mielellään vielä toisen pentueen siltä kyllä huolinut ! Lulu on tiukka mamma, ihmisille äärettömän pehmeä mutta koirien kesken ehdoton ykkönen. Sen silmille ei vielä kukaan ole edes yrittänyt tulla. Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa kunhan eivät esitä mitään isottelueleitä :) Oli metsässä elämänsä ensimmäistä kertaa aikuisena tänne tullessaan ja loistava jäljestäjä. Kokeessa kerran vaan käynyt, ilman tulosta kun aika loppui kesken. Ilma-ja maavainuinen koira tasapuolisesti.Jos treenaaminen olisi aloitettu nuorempana , tuloksiakin voisi olla. Harrastaa kuitenkin mejää silti. Syö huvikseen rastaita puskista, syö muutenkin kaikkea pippureista ja chileistä banaaniin. Napannut myös fasaanin pyrstöstä kiinni. Kissantappaja, sen tietävät kulmakunnan vapaana kulkevat kissat. Kova "puhumaan" ja hoitamaan kaikkia vastaantulevia pentukoiria.
Toto , 7v (C.I.E, Fin mva, Jv-05,PMJV-05,EUV-06,V-07,SEV-08,EEV-08,PMV-09,V-09,V-10 Amonvhars Ultimate Snowprince ) Kanadasta 4 kk iässä lentänyt ilopilleri. Lulun "oma pentu" edelleen, ainoa jolta Lulu sietää mitä tahansa. Totolla on huima näyttelymenestys takanaan mutta sielultaan täysin ajokoira. Mejä-kokeissa jäljestänyt loistavasti ja vauhdilla aina siihen asti kunnes tulee vastaan riistan jäljet :) silloin Toto häipyy jäljeltä. Koulutuskysymys; meillä harrastetaan huvikseen, enkä ole kovin tosissani vaatinut koirilta tuloksia. Pari kertaa ajoa kokeiltu ja sitkeästi hakee. Kahdesti tänä talvena ollut metsällä ja yksi jänis ammuttu. Kaverini beagle on jäänyt eläkkeelle ja Toto paikkasi kokeeksi tätä vanhaa herraa. Toivottavasti pääsemme vielä, uusi beaglenpentu on jo koulutuksessa. Viimeksi Toto haki pari tuntia, ajoi puoli tuntia tuodakseen jäniksen ampumaetäisyydelle. Toto vaikutti hämmästyneeltä ja pettyneeltä kun jänis ammuttiin ! Toto,iloinen häseltäjä, on ylikiintynyt minuun. Lisäksi muutama tosihyvä-ihminen sen maailmaan mahtuu, muihin se suhtautuu aika välinpitämättömästi.
Tarmo 8v (Fin mva, Pmv-05 Yamashta Crocodiledundee) Elli Hemiän kasvatti. Hyvin suuri persoona, Camel Boots-mies= kulkee siis omia polkujaan, Hra Hakkarainen (se unissakävelijä), iloinen ja ihmisrakas ukko joka tulee toimeen kaikkien koirienkin kanssa, kääntää loppuun asti selkänsä jos joku uhittelee. Saattaa nyt vanhemmiten kuitenkin irvistellä pennuille ja muille koheltajille; haluaa itse valita kaverinsa. Toton kanssa kun peppu ja paita, Lulua kunnioittaa suuresti, Mimmua sietää vaivoin vaikka reippaalla mielellä ollessaan riehuu kun pentu sen kanssa. Tammun mielestä parasta maailmassa ovat tennispallot, kuorilo-niminen karvalelu, nukkuminen ja ulkoilu. Ainoa koiristani jota pystyy pitämään myös vapaana. Ei juurikaan piittaa jäljestyksestä joskin aivojumppana sitäkin harrastaa, pelkää ampumista joten ei ole kokeissa ollut. Jäljestää mielummin ihmisiä kun verta, hakukoira siitä olisi voinut tulla ! On se osoittanut kuitenkin olevansa petitien sukua :) ; ajanut luvatta peuraa nuorena.
Mimmu 9kk ( Giunone dell`Olimpo) Italiasta 4kk ikäisenä noutamani pikkulikka. Äärimmäisen suloinen, herttainen ja helppo koira. Luonne tietysti vielä muokkautumassa. Mimmu tuli harrastus-ja siitoskoiraksi. Siitoskoiraksi jos siis terveenä pysyy kaikin puolin. Tähän asti kaikki mennyt loistavasti, ei mitään ongelmia. Silmät tutkitaan ja kyynärät kuvataan sekä sydän tutkitaan kunhan ikää tulee lisää.Mimmun kanssa aloitetaan jäljestys keväällä, ehkäpä myöhemmin vielä ajoakin kokeillaan. Näyttelyihinkin mennään jossain vaiheessa kesällä, ei kiirettä. Mimmu tulee toimeen kaikkien kanssa, melko pehmeä luonteeltaan ainakin vielä. Samalla reissulla Suomeen tulivat Severi ja Roope, Mimmun "serkut" joista blogissakin varmaan kuulette myöhemmin. Severi asuu lähellä Sarin ja kasvattini Väinö-petitin luona. Tapaamme melko usein sekä jäljestämme ja käymme näyttelyissä yleensä yhdessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)