Oikea talvi, valitettavasti, saapui eteläisimpäänkin Suomeen. Koirat viihtyvät ulkona, itse en niinkään.
Aloitin viimein tämän blogin. Kerron tapahtumista ja elämästä koirien kanssa, lähinnä omien ja kasvattieni kuulumisia. Joukkoon mahtuu varmasti toisinaan muutakin jollain tavalla koiriin liittyvää juttua.
Uusin koiruuteni; Mimmu on ollut meillä nyt viisi kuukautta. Hyvin on joukkoon sopeutunut. Toton se otti, osin pakotti pentumaisella kujeilullaan, parhaaksi kaverikseen heti alkuhetkistä. Toto on sosiaalisin ja leikkisin koirista. Tarmo on aina kammonnut pentuja mutta nykyisin se riehuu mukana kun sille päälle sattuu. Lulun kanssa ollut hieman ongelmia; virtsaputkissa rakkulamaista muodostumaa joita on hoidettu erilaisilla lääkkeillä. Tällä hetkellä oireet suhteellisen hallinnassa mutta selkeä nivelrikko vaivaa. Lulu täyttää parin päivän päästä 9v joten kovin vanha se ei ole. Suurin ongelma on ylipaino jota tuli sterilisaation tuloksena, vähempää ruokaa koiralle ei voi antaa ja se liikkuu lähes kaiken minkä toisetkin. Joinain iltoina nivelrikko vaivaa sen verran ettei lenkille lähdetä vaan kipulääke ja pieni ulkoilu. Lisäksi havaitsin viikolla myös nisäkasvaimen. Tätä se on vanhenevan koiran kanssa. Elellään tilanteen ja Lulun voinnin mukaan.
Mimmu kävi jopa pentunäyttelyssä Lohjalla. Noloa myöntääkään, mutta vaikka kuinka "ammattilainen" olen, koiralla oli näyttelyremmi ensimmäistä kertaa kaulassa näyttelyhallissa. Hienostihan se meni; esiintyi kun vanha tekijä. Se on hyvin petitmäinen luonteeltaan; iloinen ja vauhdikas tyttö. Mimmu oli ROP ja serkkupoikansa Severi oli VSP.
Oikeisiin näyttelyihin meillä ei ole mitään kiirettä, taidamme jättää nuo sisänäyttelyt väliin ja osallistua vasta toukokuussa junnuluokkaan.
Enemmän odotan lumien sulamista jotta päästään mejä-harjoituksia tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti